Löysin syksyllä kirjailijan nimeltä Anna Godbersen, jonka kirjoista Huumaa, Juoruja, Erheitä ja Hehkua tuli nopeasti erittäin suosittuja, ja niitä arvosteltiin sekä suositeltiin monissa aikakauslehdissä. Kirjat sijoittuivat 1900-luvun alkuun Manhattanille ja kertoivat yläluokan elämästä ja suhdekiemuroista.
Nyt kirjailijalta on ilmestynyt uusi kirja: Jazztyttö peilaa, (Bright Young Things) joka aloittaa uuden kirjasarjan. Kun Huumaa-sarjan kirjat sijoittuivat 1900-luvun taitteeseen Jazztyttö peilaa- kirjan tapahtuvat sijoittuvat sykkivälle 1920-luvulle kieltolain ja kiehtovan jazzmusiikin aikakaudelle, jolloin kaiken uskottiin olevan mahdollista. Kirja vie lukijansa savuisiin salakapakoihin ja kullalla silattuihin yksityissviitteihin, sivuilla sekkailevat komeat nuorukaiset öljytyissä hiuksissa ja suloiset polkkatukkaiset tupakkatytöt. Pidän Godbersenin tyylistä kirjoittaa, sillä hän käyttää tekstissään aikakaudella tyypillisiä sanoja kuten automobiilli ja telefooni. Sanat tuovat tekstiin uskottavuutta, ja samalla vievät syvemmälle kirjan maailmaan.
Kirja alkaa kun kaksi Ohiolaista tyttöä karkaa yöjunalla New Yorkiin. Toisella kiiltää silmissä maine ja kunnia kuuluisana laulajana ja toinen haluaa löytää isänsä, jonka arvelee olevan kuuluisa viinatrokari Darius Grey. Tarina muuttuu mielenkiitoiseksi, kun tyttöjen tiet erkanevat ja toinen pääsee seurapiireihin ja ystävystyy Astrid- nimisen rikkauksien keskellä elävän tytön kanssa, kun toisen tie vie tupakkatytöksi salakapakkaan. Molempien on pärjättävä nyt omillaan ja tytöt oppivatkin kirjan edetessä paljon sekä itsestään, että elämän raadollisuudesta.
Tyylilleen uskollisena kirjaan mahtuu niin pukujen ajoittain yksityiskohtaistakin kuvailua, joka ainakin allekirjoittaneelle oli varsin mukavaa luettavaa, romantiikkaa kuin mielenkiitoisia juonenkäänteitäkin. Kuitenkaan kirja ei mielestäni yllä aivan Huumaa-sarjan tasolle ja paikoin tapahtumat ovat ennalta-arvattavia, mutta tästä huolimatta Jazztyttö peilaa on taatusti lukemisen arvoinen.
Kirja alkaa kun kaksi Ohiolaista tyttöä karkaa yöjunalla New Yorkiin. Toisella kiiltää silmissä maine ja kunnia kuuluisana laulajana ja toinen haluaa löytää isänsä, jonka arvelee olevan kuuluisa viinatrokari Darius Grey. Tarina muuttuu mielenkiitoiseksi, kun tyttöjen tiet erkanevat ja toinen pääsee seurapiireihin ja ystävystyy Astrid- nimisen rikkauksien keskellä elävän tytön kanssa, kun toisen tie vie tupakkatytöksi salakapakkaan. Molempien on pärjättävä nyt omillaan ja tytöt oppivatkin kirjan edetessä paljon sekä itsestään, että elämän raadollisuudesta.
Tyylilleen uskollisena kirjaan mahtuu niin pukujen ajoittain yksityiskohtaistakin kuvailua, joka ainakin allekirjoittaneelle oli varsin mukavaa luettavaa, romantiikkaa kuin mielenkiitoisia juonenkäänteitäkin. Kuitenkaan kirja ei mielestäni yllä aivan Huumaa-sarjan tasolle ja paikoin tapahtumat ovat ennalta-arvattavia, mutta tästä huolimatta Jazztyttö peilaa on taatusti lukemisen arvoinen.
